Joudun miettimään asiaa aina silloin tällöin, kun törmään saamelaiskulttuurin väärinkäyttöön, tai kun joku lähettää minulle esimerkin sellaisesta. Voi olla vaikea uskoa, mutta se on yleisempää kuin luulisi, ja jokaisesta tapauksesta ei viitsi edes suuttua. En odota, että ei-saamelaiset osaisivat hyödyntää kulttuuriamme kunnioittavasti vaikka haluaisivatkin. Suurinta osaa ei edes kiinnosta, koska neljäntuulenlakki on vain matkamuisto jonka voi heittää sekaan tuomaan väriä ja eksotiikkaa. Ja meillähän on oikeus omaan kulttuuriimme! Kuitenkin kulttuurimme hyväksikäyttö ja rusikoiminen milloin taiteen, milloin puhtaan rahanahneuden nimissä on edelleen yleisesti hyväksyttyä.

Yleinen hyväksyntä tarkoittaa sitä, että Naima-Aslakille jo vähän puistellaan päätä ja naksutellaan kieltä, mutta vastaaviin stereotyyppeihin perustuvaa uudempaa taidetta, viihdettä ja markkinointia ei osata kritisoida. Saamelaisvastaisuus ja kulttuurimme riistäminen on helpompi asettaa hieman erille itsestä ja omasta ajasta, mieluummin reippaasti menneisyyteen ja/tai toisten ihmisten vastuulle, koska itse ei ole tehnyt mitään väärää. Ei-saamelaisten suhtautuminen saamelaiskulttuurin riistämiseen on kaksijakoinen: pika-analyysini on, että teoreettinen saamelaismyönteisyys ja kulttuurimme arvostus elää rinta rinnan käytännön kulttuurisen riiston hyväksyntänä.

Saamelaiset ovat järjestäneet mielenosoituksia, kirjoittaneet lausuntoja, tehneet vetoomuksia oman kulttuurin puolesta jo vuosikymmeniä. Harva niistä on johtanut ainakaan suuriin muutoksiin: joku jossain on voinut vaihtaa vessojensa oviin toisenlaiset merkit, mutta asian on jäänyt siihen. Uskon, että syy on yksinkertaisesti se, että kyseessä on saamelaisasia josta saamelaiset kuitenkin vaahtoavat, eikä meitä täten kuunnella.

Viime kädessä kulttuurinen väärinkäytös on kuitenkin suomalaisten ongelma. Se on suomalaisen ei-saamelaisen yhteiskunnan ongelma, ja välittyy ihmiseltä toiselle niin kauan, kuin saamelaisvastaisuus ja kulttuurinen riisto ovat yleisesti hyväksyttyjä.

Yleinen hyväksyntä tarkoittaa sitä, että kukaan ei puutu asiaan.

Toivoisin, että useampi ei-saamelainen rupeaisi miettimään, mitä arvostus ja kunnioitus oikeasti merkitsevät suhteessa etnisiin vähemmistöihin ja alkuperäiskansoihin yleensä, ja saamelaisiin erityisesti. Konferensseissa tai tv:n ääressä nyökyttely ei riitä, jos haluaa luoda saamelaiskulttuurille paremmat puitteet elää ja kukoistaa Suomessa, vaan se vaatii myös käytännön tekoja. Harva tuntuu tajuavan, että tätä halua mitataan teoissa, eikä toisin päin. Oikeus omaan kulttuuriin tarkoittaa myös vapautta muiden sitä kohtaan harjoittamasta riistosta ja väkivallasta, ja on suomalaisen valtaväestön omalla vastuulla pysäyttää riistävä tai vahingoittava toiminta.

Ole ystävällinen ja puutu asiaan. Omasta puolestani voin sanoa, että rasistisen scheissen näkeminenkin tuottaa stressireaktion, jota en todellakaan kaipaa. Mieluummin eläisin kokonaan ilman suomalaisten rasismia, mutta sellaista vaihtoehtoa ei Suomen saamelaisille yksinkertaisesti ole. Eikä ole saamelaisten vallassa luoda sitä, vaan myös valtaväestön pitää ymmärtää oma osallisuutensa elintilan puuttumisessa ja sen antamisessa.