Eilen ja tänään: inarinsaamelaisten neuvottelukuntaa aletaan asettaa, koltat saavat luottamusmiesvaalit, saamelaiskäräjälakiuudistus etenee ja Jäämeren ratahankkeesta lähetekeskustelu

Eilen pidettiin vuoden 2018 toinen saamelaiskäräjien täysistunto, ja päivään mahtui muitakin tärkeitä asioita, jotka eivät ehtineet kokouksen asialistalle.

Tällä hetkellä pienin, mutta ehkä tulevaisuudessa jo suurempi asia on se, että inarinsaamelaisasiain neuvottelukuntaa aletaan asettaa loppukesästä. Esitin joulukuun kokouksessa, että Saamelaiskäräjät alkaisi valmistella erillistä neuvottelukuntaa inarinsaamelaisia ja meille tärkeitä aiheita varten. Asia on edennyt sen verran, että täysistunnon alussa tuli tieto, että varsinainen työ alkanee elokuussa. Neuvottelukunnan kokoonpano ja tehtävät ovat vielä täysin auki, ja toivon että pääsemme pian keskustelemaan yhteisömme kesken aiheesta.

Sinä, inarinsaamelainen! Asut sitten kotiseutualueella tai muualla, puhut inarinsaamea tai et – mitä toivoisit yhteiseltä neuvotteluelimeltä? Ja onko sillä edellytyksiä olla jonkinlainen pysyvä ratkaisu inarinsaamelaisten edustukseksi, vai tulisiko sen toiminnassa edistää pysyvämmän, erillisen edustuselimen perustamista? Mitä ajankohtaisia asioita toivoisit neuvottelukunnan käsittelevän ja keitä haluaisit nähdä siellä? Anna kuulua!

Lisäksi hyviin uutisiin kuuluu myös se, että hallinto-oikeus on kumonnut vaalilautakunnan päätöksen hylätä Tanja Sanila ja Sergei Fofonoff ehdokkaina ja valita Veikko Feodoroff luottamusmieheksi ilman vaaleja. Yle uutisoi tänään koltaksi: Tâʹvv-Lääʹddjânnam vaaldšemvuõiǥâs heelǥii saaʹmi ouddooumažvaali vaaʹl-luʹvddkååʹdd tuʹmmstõõǥǥ piijjâd Veikko Feodorooff saaʹmi ouddooumžen, 20.6.2018.

Kirjoitin Facebookiin 14.9.2017 aiheesta:

Vaalilautakunnan asettavat kyläkokoukset, joissa koltta-alueen ulkopuolella asuvat koltat eivät voi vaikuttaa. Luottamusmiesvaali on meille ainoa virallinen osallistumisen muoto omassa päätäntäelimessämme. Niin kauan kuin kolttalaki ja kyläkokousjärjestelmä pysyvät nykymuodossaan, tätä osallistumismahdollisuutta ei tulisi rajoittaa millään hallintoteknisillä syillä.

Ennustin myös, että päätös kumotaan hallinto-oikeudessa, kuten tehtiinkin. Toivon, että mahdolliset valitukset käsitellään nopeassa päiväjärjestyksessä ja pääsemme äänestämään vaaleissa, jotka ovat koltta-alueen ulkopuolella asuville koltille (tosin vain Inarin kuntalaisille) ainoa osallistumisen mahdollisuus.

Eilinen saamelaiskäräjien täysistunto oli itsessään varsin nopea budjettikokous. Aamulla saimme tutustua saamelaiskäräjälakitoimikunnan työn tuloksiin ja tutustua pikaisesti tuoreeseen toimikunnan esitykseen saamelaiskäräjälain muuttamiseksi. Ehdotetut uudistukset ovat mielenkiintoisia, enkä ole ehtinyt perehtyä vielä niihin, mutta jotkut ovat ja seuraan keskustelua mielenkiinnolla. Mistä luovutaan ja mitä voitetaan?

Päivää varjosti vähän harmi siitä, että toimikunnan keskustalainen jäsen ja Lapin kansanedustaja Markus Lohi oli ehtinyt lähettää omat kommenttinsa Lännen medialle jo ennen kuin saimme saamelaiskäräjillä tilaisuuden tutustua ehdotuksiin siitä, missä puitteissa saisimme tulevaisuudessa toteuttaa rajattua itsehallintoamme. Lohen itsensä mukaan kyseessä ei ollut vuoto, vaan kommenttien antamisesta oli sovittu:

Tarkennan, että vuodot ylipäänsä eivät minua häiritse periaatetasolla, vaan kuten SK:n toimittaja Salla Vuorikoski totesi Twitterissä perustuslakivaliokunnan sote-lausuntoluonnoksen vuodettua, ne kuuluvat toimivaan demokratiaan:

Tämä, ja edelliset vuodot (saamelaiskäräjälakiuudistuksen toimikunnan luonnos, Pohjoismainen saamelaissopimus) hiertävät siksi, että ne ovat vallankäyttöä saamelaisiin nähden. Vuodot ja niiden tietoja julkaisseet tahot alleviivaavat sitä, kenellä on meitä koskevassa lainsäädännössä todellinen valta ja tieto, ja kuka tätä valtaa ja tietoa saa ja voi käyttää.

Saamelaiskäräjien kokous ei ehtinyt keskustella ehdotetuista uudistuksista kokouksessa, joka olisi ollut sille luonnollinen foorumi, koska Saamelaiskäräjät joutui odottamaan virallista tietoa ehdotusluonnoksesta, joka oli suunnilleen kaikilla muilla jo käytettävissä kun tiedotustilaisuus alkoi aamulla. Tämä on suoraa itsehallintoelimemme ja oikeuksiemme ylenkatsomista.

Saamelaiskäräjälakitoimikunnan esitys saamelaiskäräjälain muuttamiseksi on nyt Lausuntopalvelussa (VN 675/2018), ja suosittelen kaikkia saamelaisia tutkimaan ehdotettuja uudistuksia ajatuksen kanssa. Yhdistyksemme Aanaar sämmiliih tulee antamaan ehdotuksesta oman lausuntonsa piakkoin. Saamelaiskäräjien tiedotteen aiheesta voi lukea Saamelaiskäräjien sivuilta.

Eilisessä kokouksessa pääsimme kuitenkin keskustelemaan Jäämeren rautatiehankkeesta. Enimmäkseen edustajamme ovat hanketta vastaan, ja pari sellaista jotka eivät osanneet sanoa mitään ja odottavat sen sijaan prosessin etenemistä ja lisäselvityksiä – pitipä yksi jopa voimakasta vastarintaa ”näyttelemisenä”. Lisäselvityksittäkin lienee kuitenkin selvä, että rata, jos se toteutetaan Inarijärven pohjoispuolitse piirretyn ratalinjan mukaan, olisi tuhoisaa inarinsaamelaiselle poronhoidolle ja uhkaisi Inarijärven herkkää luontoa ja kalakantoja sekä luontoarvoja, jotka ovat Inarin alueen matkailun elinehto.

Sitowise: Jäämeren rata, maisema-alueetLisäksi Sitowisen selvitykseen liitetty kartta esittelee useita inarinsaamelaisia kiinteitä muinaismuistoja ja kulttuurimaisemia, jotka joko jäisivät radan alle tai sen välittömään vaikutusalueeseen. Liikenneviraston tiedote ja linkit selvityksiin maaliskuulta löytyvät Liikenneviraston sivuilta. Kuvan kartan lähde: Jäämeren radan linjausselvitys, Sitowise, 1.3.2018, s. 59.

Moni iso hanke roikkuu tällä hetkellä ilmassa, ja pelissä on niin yksittäisten ihmisten kuin kansammekin tulevaisuus. Nyt on kerättävä voimat ja vaikutettava siihen, mihin lento päättyy.

Mitä saamelaiset haluavat?

Puoluekokouskausi on ylimmillään, ja pari viikkoa sain jopa yhteydenoton erään puolueen jäseneltä, jota mietityttivät saamelaisille tärkeät asiat ja miten niitä voisi puoluetoiminnassa edistää. Asia jäi mieleen, koska tällaiset pyynnöt ovat suhteellisen harvinaisia.

Jokainen puolue kysyy ja käsittelee toki saamelaisasioita omien ydinarvojensa ja periaatteidensa pohjalta, ja päättää miten ne käytännön toiminnassa näkyvät. Sikäli yksittäinen saamelainen, ei edes saamelaiskäräjäedustaja, ei voi antaa tyhjentävää vastausta siitä, miten kukin puolue voi parhaiten edistää saamelaisten asioita. Kuitenkin saamelaisia koskevia päätöksiä tehdään myös puolueissa, ja silloin päätöksentekoa pitäisi ainakin osittain ohjata hyvä käsitys siitä, mitkä saamelaisille ovat tärkeitä asioita ja arvoja.

Saamelaiskäräjälaki ja siihen sisältyvä saamelaismääritelmä, ILO 169 ja Pohjoismainen saamelaissopimus ovat olleet jo pitkään kuumia perunoita, ja niiden saaman mediahuomion alle jää koko ajan monia tärkeitä ja akuutteja saamelaisten kollektiiviseen hyvinvointiin ja oikeuksiin vaikuttavaa kysymyksiä. Näihin paneutuminen ei vaadi kannan ottamista edellämainittuihin ongelmiin, ja niihin voi suoraan vaikuttaa jopa yksi ainoa oikeassa paikassa oikeaan aikaan istuva valtuutettu tai kansanedustaja. Näitä akuutteja pienempiä asioita ei myöskään tarvitse itse lähteä etsimään: ne ovat jo hyvin tiedossa, ja luettavissa esim. Saamelaiskäräjien vaalikauden toimintaohjelmasta ja vaikka kuluvan vuoden lausunnoista ja toimintasuunnitelmasta.

Tässä taustadokumentteja (ladattu Saamelaiskäräjien dokumenttipankista):

Toki nämä tavoitteet koskevat etupäässä Saamelaiskäräjien omaa toimintaa. Kuitenkin niistä on poimittavissa helposti ohjelma- ja toimenpidemuotoon kirjoitettuna ihan yksittäisiä asioita, joiden edistämiseen tai toteuttamiseen tarvitsemme valtaväestön apua ja hyvää tahtoa.

Omat poimintani:

SOTE/MAKU, palvelut:

  • Maakuntauudistuksessa turvattava saamenkieliset palvelut ja luotava kehittävä ja koordinoiva yhteistyö maakuntien ja SaKän välille.

Sote/maku-uudistus lupaa myös hyvää saamelaisille: saamenkieliset palvelut tulisivat yhden toimijan eli Lapin maakunnan koordinoimiksi, kun nykytilanteessa jokainen kunta, viranomainen ja muu toimija koettaa ratkaista asiat omalla tahollaan miten parhaiten taitaa. Tämän vuoksi saamenkieliset palvelut voivat olla hyvin hajanaisia ja niistä ei välttämättä ole tietoa kaikilla. Yhden toimijan malli olisi selvä parannus nykytilaan.

Se lupaa myös huonoa: saamenkielisten palveluiden toteuttamiseen käytännössä ei ole tähän mennessä kaavailtu ropoakaan erillisrahoitusta. Jokainen joka on ikinä ollut tekemisissä minkään muun kuin suomenkielisen toiminnan järjestämisessä tietää, että tällä mallilla saamenkieliset palvelut jäävät järjestämättä.

Maakuntauudistukseen liittyen Saamelaiskäräjät instituutiona on itse asiassa varoittava esimerkki siitä, millainen asema maakunnilla tulisi tämänhetkisten suunnitelmien mukaan olemaan. Saamelaiskäräjät on toimielin, jolla ei ole mitään käytännön päätös- tai toimeenpanovaltaa muuhun kuin omaan rahoitukseensa, eikä oikeutta kerätä veroja toiminnan tai palveluiden rahoittamiseksi. Kehysneuvotteluita käydään vuosittain ja toivotaan ja rukoillaan, että kykenemme toteuttamaan meille asetetut velvoitteet.

Puolivakavissani esitänkin myös, ihan omasta puolestani, että

  • Saamelaiskäräjille säädettäisiin sakä-lakiuudistuksessa myös verotusoikeus.

Saamen kielten vahvistaminen

  • Joka kunnassa ja saamenkielisiä palveluita järjestävällä taholla tulisi olla oma kielistrategia.

Tätä edistetään nyt esimerkiksi Inarin kunnassa ja sen tarkoitus on suunnitella mm. saamenkielisten kohtaamista ja palveluiden tarjoamista kunnan tai muun toimijan toimissa ja myös rekrytoinnissa. (Inarin kunta selvittää kielistrategian tarpeellisuutta. Inarilainen)

  • Saamen kielten kehittämisen tulisi olla ammattimaista toimintaa, ja Sámi Giellagáldun toiminta tulisi rahoittaa pysyvästi.

Kirjoitin tästä edellisessä blogissani. Ihannetilanne olisi Kotuksen kaltainen itsenäinen tutkimus- ja resurssikeskus.

Perusopetus ja yleissivistävä opetus sekä varhaiskasvatus

  • Saamelaisista tulee olla saatavilla oikeaa tietoa kautta Suomen varhaiskasvatuksesta lukioon.

Esimerkiksi saamelaisten kansallispäivän tuominen osaksi opetusta olisi hyvä lähtötason toimenpide. Tämä on jo joissain paikoissa tullut, ja olisi hyvä saada joka kuntaan saamelaisten kansallispäivän juhla! Aika monessa nimittäin asuu saamelaisia. Saamelaisista kertomisen tulisi tulla mukaan myös muuhun kouluopetukseen, jossa puhutaan Suomessa elävistä kansoista ja kansanryhmistä.

  • Kannustimet esimerkiksi opettajankoulutukseen, vaka-alalle ja sote-aloille hakeutumiseen saamenkielisille.

Erityisesti varhaiskasvatusalan rekrytointia piinaava palkkakuoppa oli keväällä paljon esillä. Palkkauksen taso ja siitä johtuvat rekrytoinnin vaikeudet kasautuvat erityisesti saamenkielisillä työpaikoilla, joilla voidaan tiukan paikan tullen joutua käyttämään epäpätevää työvoimaa. Saamen kielen taidosta nykyään maksettavat kielilisät eivät kannusta ketään jäämään Suomeen töihin, jos vaikkapa Norjan puolella saa paremman liksan koulutusta vastaavasta työstä.

  • Saamelaisten asema alkuperäiskansana huomioidaan valtakunnallisen varhaiskasvatus- suunnitelman perusteiden uudistamistyössä niin, että saamelaislasten oikeus oman kielen ja kulttuurin mukaisiin varhaiskasvatuspalveluihin toteutuu täysimääräisesti.

Käytännössä mm. kielipesien toiminnasta säätäminen lailla.

  • Edistetään opettajankoulutusta, joka ottaa huomioon saamelaisopetuksen kielelliset ja kulttuuriset erityispiirteet, erityisesti saamenkäsityö- ja joikuperinteen osalta.

Lapsella on oikeus omaan kieleensä ja kulttuuriinsa, ja tämä koskee myös saamelaislapsia.

  • Oppimateriaalintuotannon määräraha saamen kielten elvyttämisohjelman mukaisesti.

ERITYISESTI KOLTAKSI JA INARINSAAMEKSI! Materiaalipula on huutava näissä pienissä kielissä.

Kulttuuritoiminta

  • Saamelaisen kulttuurin tuki vastaamaan tarvetta.

Kulttuurimäärärahat, mutta myös saamelaistaiteilijoiden aktiivisempi rekrytointi pitämään näyttelyitä, konsertteja jne. ympäri maata taiteilijoina muiden joukossa. Saamelaisen kirjallisuuden tuki on erityisesti kehitystarpeessa.

  • Sajoksen kehittäminen saamelaisten kulttuurikeskuksena ja Sevettijärvelle perustettavan kolttakulttuurikeskuksen edistäminen.

Tällä haavaa jälkimmäinen on todella pitkässä kuusessa varainkeruuvaiheessa, ja apua tarvitaan suunnitelmien edistämiseen. Asiaa hoitaa Kolttakulttuurisäätiö.

Media

  • Yleisradion saamenkielinen tarjonta ajan tasalle, paremmin resursoitava, itsenäisempi asema Ylen organisaatiossa.

Tämän lisäksi Ylen muiden yksiköiden tuottamat saamelaisia ja muita alkuperäiskansoja käsittelevät sisällöt tulee tehdä asiallisesti ja Ylen arvoja noudattaen. Viittaan tässä Saamelaiskäräjien lausuntoon Yleisradion hallintoneuvoston kertomuksesta eduskunnalle vuodelta 2017 saamenkielisistä ohjelmista ja palveluista, 28.2.2018.

Uutisten ja Unna Junnán lähetysajat tulee saada pois varhaisaamusta ja myöhäisillasta. Myös saamenkielisten lastenohjelmien tekeminen vaatii lisää resursseja ja tekijöitä. Ja saamenkielisiä nuortenohjelmia ei tee juuri kukaan! Yle Sápmin Sohkaršohkka on Suomen puolella lajissaan ainoa.

  • Saamenkielisen vapaan journalismin tuen kehittäminen.

Tällä hetkellä Suomessa ilmestyy yksi ainoa saamenkielinen aikakauslehti, Anarâš lostâ, ja sen rinnalle on lanseerattu nettilehti Lostâ ihan vasta. Kuitenkin tukea varsinaisen ammattilaisten tekemän julkaisun eteen tarvitaan. Viittaan tässä Toimenpideohjelmaan saamen kielen elvyttämiseksi, 2012.

Elinkeinot ja saamelaisen aineettoman kulttuuriperinnön oikeussuoja

Huom – käytännön syistä keskityn tässä käsityöhön. Perinteisistä elinkeinoista kuten poronhoidosta ja kalastuksesta ja niiden toimintaedellytyksistä voi lukea lisää Saamelaisten oikeus-, elinkeino-, kulttuuriperintö- ja ympäristöpoliittisesta toimintaohjelmasta 2016-2019.

  • Käsityöläisten hyvinvointi ja alan taloudelliset toimintaedellytykset kuntoon.

Esimerkiksi alennettu verokanta duodjin myymisessä, helpompi rajat ylittävä taloudellinen yhteistyö (Norjaan vaikeaa ja kallista myydä). Myös käsityöläisten sosiaaliturvan sekä myyntitoiminnan kehittäminen ovat tärkeitä alan kehittymisen ja kannattavuuden kannalta.

  • Saamelaiskulttuurin hyödyntämisen elinkeinoelämässä tulee tapahtua suunnitellusti ja yhteistyössä saamelaisten kanssa.

Otetaan käyttöön eettiset menettelytapaohjeet, joilla varmistetaan saamelaisten alkuperäiskansaoikeuksien toteutuminen osana kulttuuriperinnön ja perinteisen tiedon suojelua ja kestävää käyttöä. Tarvittaessa laaditaan eettiset menettelytapaohjeet, esimerkiksi osana kansallinen artikla 8(j) -työryhmätyötä.

Edistetään tiedotuksen ja koulutuksen kautta eettisten menettelytapaohjeiden käyttöönottoa ja noudattamista saamelaisten kulttuuriperintöä ja perinteistä tietoa koskevassa tutkimuksessa sekä kulttuuriperinnön ja perinteisen tiedon hyödyntämisessä ja suojelussa.

Entä inarinsaamelaiset?

  • Jäämeren radan suunniteltu ratalinjaus Rovaniemeltä pohjoiseen ja Inarijärven pohjois- tai eteläpuolitse Kirkkoniemeen halkoo kaikki tärkeimmät inarinsaamelaisten perinnealueet ja elinkeinoalueet.

Inarijärven herkkä järviluonto ei kaipaa säännöstelyn, ilmastonmuutoksen ja mökkirakentamisen lisäksi enää yhtään häiriötekijää. Toteutuessaan rataliikenteen melu, kemikaalipäästöt ja mahdolliset onnettomuudet vaikuttaisivat järveen suoraan.

Keskeiset porolaitumet ja kulkureitit jäisivät suunnitellun ratalinjauksen alle ja käytännössä lopettaisi laidunkierron.

Inarinsaamelaisten muinaisasuinpaikat, vanhat muuttoreitit ja palvospaikat esimerkiksi Nukkumajoella, Nitsijärvellä ja muualla olisivat suoraan ratalinjauksen alla tai välittömässä läheisyydessä, ja juna kulkisi konkreettisesti yli kotiemme ja esi-isiemme kotien.

  • Inarinsaamelaisia ei tule syrjiä!

Älä siis esiinny asiantuntijana yhteisön sisäisissä asioissa tai puhu inarinsaamelaisten yli meitä koskevissa asioissa. Olemme perustamassa neuvottelukuntaa inarinsaamelaisille tärkeiden asioiden edistämistä varten. Tarvitsemme työrauhaa ja neuvottelutilaa.

Vieläkö jäi jotain puuttumaan? Jätä vaikka kommentti – tai ota suoraan yhteyttä!

Lisäys 2.10.2018: Saamelaiskäräjien ohjelmat ja aloitteet on ladattu Saamelaiskäräjien dokumenttipankista, josta löytyy myös lisää aiheeseen liittyviä asiakirjoja.

Viisi vuotta hanketyötä, Giellagáldu yhä vailla rahoitusta ja organisaatiota

öTakanani on kaksi vuotta ja muutama kuukausi käytännön inarinsaamen kielityötä Giellagáldu-jatkohankkeessa. Aika on kulunut todella nopeasti mielekkäässä ja hyödyllisessä työssä, jossa olen päässyt käyttämään ja kehittämään omaa rakasta kieltäni, ja ollut muiden mukana kehittämässä pohjoismaista saamen kielten ammatti- ja resurssikeskusta. Jatkohanketta varjostaa kuitenkin sama epävarmuus kuin ensimmäistä SáFá2-projektia, joka päättyi vailla mitään tietoa pysyvästä rahoituksesta tai omasta organisaatiosta. Vuoden tauon jälkeen SáFá2:lle saatiin jatkohanke. Onneksi saatinkin, mutta se päättyy virallisesti 31.5.2018, ja rahoituksesta tai organisaatiosta ei edelleenkään ole tietoa.

Suomen puolella saamen kielityö jatkuu tämän vuoden aikana huhtikuun jälkeen vielä 3 kuukautta eri ajankohtina Saamelaiskäräjien omalla rahoituksella, mutta tulevaisuus on yhä hämärän peitossa. Tilanne ei ole kestävä, ja johdonmukaisen kielityön (sisältäen edellämainitut kirjakielen normittaminen, terminologiatyö ja kielenhuolto) puute tai niukkuus vaikuttavat saamen kielten käyttöön.

Vertailun vuoksi esimerkiksi Kotimaisten kielten keskus perustettiin vähän päälle 40 vuotta sitten. Sen keskeinen tavoite on seuraava: “suomen kieli ja Suomessa käytettävä ruotsi ovat elinvoimaisia, ja niitä käytetään yhteiskunnan kaikilla aloilla. Julkinen viestintä näillä kielillä on asiallista, selkeää ja ymmärrettävää.” Esimerkiksi Kotuksen virkakieliprojektit ovat osaltaan auttaneet tekemään viranomaisviestinnästä selkeämpää.

Giellagáldu-hankkeiden tavoite on ollut alusta asti perustaa saamen kielille oma ammatti- ja resurssikeskuksensa ja siten vakinaistaa saamen kielten terminologia-, normitus- ja kielenhuoltotyö samaan tapaan kuin esimerkiksi Suomen Kotus ja Norjan Språkrådet. Lisäksi ne ovat tarjonneet matalan kynnyksen kielineuvontaa kaikille kiinnostuneille.

Hankkeissa ovat olleet mukana viisi saamen kieltä: etelä-, luulajan-, pohjois-, inarin- ja koltansaamen kielet. Lisäksi uumajansaamen ortografiatyöryhmä sai vihdoin työnsä päätökseen jatkohankkeen aikana.[1] Muissakin saamen kielissä on tehty pitkäjänteistä työtä kielenkäytön edistämiseksi: esimerkiksi lainasanojen muodostusnormit luotiin inarinsaameen jo SáFá2-projektissa, ja luulajansaamelle ne tehtiin jatkohankkeen aikana. Lisäksi projektissa on luotu systemaattisesti eri alojen sanastoja, inarinsaameksi erityisesti perusopetuksen tarpeisiin. Yksi viimeisimmistä on Setan Hlbtqi-sanasto, joka on nyt julkaistu inarinsaameksi – ks. Arvetävgisäänih.

Samat haasteet sukupolvesta toiseen

Olen tänään viettänyt suomen kielen päivää hieman ristiriitaisissa tunnelmissa. Tänä päivänä suomenkieliset ovat juhlistaneet Mikael Agricolaa, joka erään Ylen jutun mukaan “loihti suomelle kirjakielen”. Onneksi jutusta selviää myös totuus: kirjakielen kehittäminen on pitkä, jatkuva prosessi. Suomessa käytettävä kirjakieli poikkeaa paljon Agricolan suomesta jo pelkästään siksi, että noista ajoista on jo kulunut jokunen vuosisata. Myös suomen kielen sanasto on muuttunut ja laajentunut varsin paljon, ja lähes sataprosenttinen lukutaitoisuus on tuonut lähes koko kansan kirjakielen ääreen.

Saamen kieliä on niin ikään kirjoitettu jo satoja vuosia, mutta viime vuosikymmeniin saakka kirjakieltä on kehitetty enimmäkseen papiston, virkamiesten sekä kielitieteilijöiden lähtökohdista sekä heidän tarpeisiinsa. 1900-luvulla saamen kielten kirjallistumista ja yleistymistä kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla on haitannut myös assimilaatio- tai segregaatiopolitiikka, jota on toteutettu eri maissa eri muodoissa. Sen johtoajatuksena oli, että saamen kielet ja kulttuuri eivät kuulu nykyaikaiseen yhteiskuntaan, eikä niitä niin ollen ole tarpeen opettaa, tutkia tai kehittää – tai edes käyttää.

On vaatinut sitkeää työtä saamelaiselta yhteiskunnalta ja sivistyneiltä saamenystäviltä, että kieliämme elvytetään, edistetään ja opetetaan nykyään. Ihan yhtä sitkeässä tuntuu istuvan myös käytännön kielenhuollon, terminologiatyön ja neuvonnan rahoitus, jota perätään vuosi ja projekti toisensa perään. Ennen Giellagáldua tätä työtä ei tehty saamen kielten eteen organisoidusti kuin vähän, jos ollenkaan. Giellagáldua edelsi Saamen kielilautakunta, joka oli yhteissaamelainen asiantuntijaelin, ja tuotti muun muassa yhteisen ortografian pohjoissaamen kielelle. (Tätä ennen Norjassa ja Ruotsissa käytettiin erilaista kirjoitustapaa kuin Suomessa). Tällä yhteisellä saamen kielilautakunnalla oli töissä sihteeri ja hallintotyöntekijä, eikä yhtään kielityöntekijää.[2]

Suomessa Kotuksessa oli oma saamen kielilautakuntansa, jolla oli ennen lakimuutosta 2012 yksi 100% virka saamen kielilautakunnan sihteerille, ja inarinsaamen asiantuntijalle yksi 50% virka.[3] Koltansaamea ei juurikaan edistetty virkatyönä ennen Giellagáldua. Samoihin aikoihin kun Giellagáldu sai hankerahoituksen, vuonna 2012 julkaistussa Toimenpideohjelmassa saamen kielen elvyttämiseksi (s. 43-44) todettiin yhteisestä saamen kielilautakunnasta, että ”Inarin- ja koltansaamen jaostot eivät käytännöllisesti katsoen ole aktiivisia”. Systemaattisen kielityön puute on vaikeuttanut pienten, uhanalaisten saamen kielten tilannetta entisestään niin Suomessa kuin muissakin projektin maissa.

Ehdottomasti suurin mullistus hankkeen kautta tuli koltansaamen kielityöhön, jonka edistämiseen perustettiin ensi kertaa kokoaikainen virka. Myös inarinsaamen kielityö pääsi laajenemaan ja vapauttamaan opetus- ja tutkimushenkilökuntaa Giellagas-instituutissa varsinaisiin tehtäviinsä. Giellagas-instituutti on Oulun yliopiston humanistisen tiedekunnan yksikkö, jolla on valtakunnallinen vastuu saamen kielen ja saamelaisen kulttuurin ylimmästä opetuksesta ja tutkimuksesta Suomessa – se ei ole varsinainen neuvontapalvelu.

Vähintään yhtä tärkeä on myös yhteispohjoismainen ulottuvuus. Yhtäkään saamen kieltä, poislukien inarinsaamea, ei puhuta vain yhden valtion alueella, ja niiden kehittäminen vaatii määrätietoista rajat ylittävää yhteistyötä. Vaikka omassa työssäni olen tehnyt inarinsaamen kielityötä, olen silti saanut tukea muulta työyhteisöltä yli valtion- ja kielirajojen, ja ollut myös osaltani muiden tukena.

Kielikeskuksen vaiheet valtion virkakoneistossa

Hallituksen vuosikertomuksen Ministeriöiden tuloksellisuusselvityksessä vuodelta 2013 kerrotaan Giellagáldun toiminnasta näin: “Jotta saamen kielten huolto ja kielten kehittyminen sekä saamen kielten eriytyminen eri valtioissa voidaan estää, kielikeskukselle on ohjattava tehtäviä ja pysyvä rahoitus. Saamelaiskäräjät vetoaa Suomen valtioon pysyvän rahoituksen saamiseksi kielikeskukselle.”

Vuonna 2014 saamen kieliyhteisöjä kohtasikin suuri pettymys, kun OKM totesi, että Saamelaiskäräjät rahoittakoon kielityön jatkossa omasta budjetistaan saamelaisten kulttuuri-itsehallinnon nojalla. Ohessa Saamelaiskäräjien talousarvio vuodelle 2014 (3 sivua):

Toki Saamelaiskäräjät olisi voinut tehdä näin, mutta ilman lisärahoitusta se olisi tarkoittanut muilta toimialoilta leikkaamista sellaisessa tilanteessa, jossa työskennellään jo valmiiksi alimitoitetuilla resursseilla. Täysin vapaita käsiä ei kulttuuri-itsehallintokaan anna, vaan Saamelaiskäräjät raportoi vuosittain eri avustusten käytöstä niiden myöntäjille, esimerkiksi Opetus- ja kulttuuriministeriölle. Alla taulukko Saamelaiskäräjien talousarviosta vuodelle 2018, jossa mukana myös vuosien 2016 ja 2017 toteumat:

sakats2018_saka181217

Mistä nyt pitäisi leikata, että saamen kielten kielityö saisi vihdoin pysyvän rahoituksen? Mitä sellaista työtä Saamelaiskäräjillä tehdään, että se pitäisi yhtäkkiä lopettaa? Opetus- ja kulttuuriministeriö sekä valtiovarainministeriö antavat ymmärtää, että tekemämme työ ei ole arvokasta. Kuitenkin sillä on saamelaisen yhteiskunnan vankka tuki, ja samalla omistautunut kielityö on vapauttanut lisää resursseja ja tukea muuhun saamenkieliseen toimintaan, myös peruskouluopetukseen ja muuhun suoraan kulttuurin tukeen.

Oikeus tulevaisuuteen – myös omalla kielellä

Erityisen ikävä tilanne on pienten saamen kielten osalta, jotka ovat edelleen vakavasti vaarantuneita ja joista Suomella on erityinen vastuu.

Saamen kielityö on alusta asti ollut katkonaista ja hajanaista, koska pysyvä ja pitkäjänteinen resursointi on puuttunut. Ratkaisuja on visioitu niin ruohonjuuritasolla kuin virkamiestyönäkin. Itse kielineuvontaa on tehty paljon vapaaehtoistyönä, Facebookin epävirallisissa keskusteluryhmissä sekä myös oppilaitoksissa, joiden varsinainen tehtävä olisi opetus ja tutkimus.

Saamelainen yhteiskunta on kaikin keinoin edistänyt sitä, että saamen kieliä kehitettäisiin samoilla periaatteilla kuin muitakin kotimaisia kieliä. Nyt, totuus- ja sovintokomission työtä valmisteltaessa, saamen kielityö on valtion budjetin mittakaavassa promillen murto-osasta kiinni.

Se on väärin heitä kohtaan, jotka väkivallasta, väheksynnästä ja syrjinnästä huolimatta ovat säilyttäneet ja edistäneet saamen kieliä niin, että me nuoremmat olemme myöhemmin saaneet oppia kielemme ja saaneet mahdollisuuden välittää sen eteenpäin nuoremmille. Saamen kielet ovat suuren muutoksen kynnyksellä juuri nyt, kun perinteiset käyttökontekstit joko katoavat tai pienenevät ja haasteena on pitää kieli mukana muuttuvan yhteiskunnan uusilla käyttöareenoilla. Lisäksi kielenelvytystoimet tuottavat jatkuvasti uusia puhujia ja osaajia, jotka tarvitsevat ammattimaista tukea siinä missä suomen kielen yhteisökin.

Mikään ei estä Suomea ottamasta yhtä pientä askelta kohti sovintoa ja menneiden sukupolvien kohtaamien vääryyksien korjaamista, ja paremman tulevaisuuden rakentamista. Toivottavasti budjettineuvotteluissa oma kielikeskus ei taas huku pinon pohjalle.

KORJAUKSET:
1)
Lisätty selvyyden vuoksi – uumajansaamen työryhmä työskenteli vuosia ennen Giellagáldun perustamista
2) Tämä lause on lisätty julkaisun jälkeen yhteisen saamen kielilautakunnan ja Kotuksen saamen kielilautakunnan eron selventämiseksi.
3) 
Tämä lause on muutettu julkaisun jälkeen yhteisen saamen kielilautakunnan ja Kotuksen saamen kielilautakunnan eron selventämiseksi. Pahoittelen!

Lue lisää:

Blogin paluu ja sekalaisia mietteitä

Kerkesipä kulua pari vuotta, että sain taas blogin päästä kiinni. Paljon on tapahtunut mutta enimmäkseen asiat eivät muutu – ainakaan saamelaisten oikeuksien edistämisessä. Uuden vuoden ensimmäinen saamelaiskäräjien täysistunto on käsillä. Viime vuonna kokoonnuimme näihin aikoihin Trondheimissa saamelaisten rajat ylittävän yhteistyön 100-vuotisjuhlien puitteissa Trondheimin kaupungintalolla. Juhlamieli ei yltänyt kokoukseen asti, ja toivon, että tämä vuosi käynnistyy paremmissa merkeissä.

Ensimmäinen kausi saamelaiskäräjäedustajana on mennyt paljolti opetellessa työskentelytapoja ja mahdollisuuksia. Olen johtanut saamen kielineuvostoa, mikä on ollut erittäin mielenkiintoinen ensimmäisen kauden edustajan paikka. Kaiken sen keskellä on välillä päässyt unohtumaan, mitä kohti tällä työllä pitäisi pyrkiä. Aina välillä kuitenkin yritän.

Esitin joulukuun 19. päivän täysistunnossa 2017, että Saamelaiskäräjät lähtisi rakentamaan inarinsaamelaisasioiden neuvottelukuntaa niin, että se pääsisi toimimaan mielellään jo 2018 aikana. Esitykseni hyväksyttiin ja se on nyt saamelaiskäräjien talousarvio-toimintasuunnitelmassa. Tehtävää ja soviteltavaa on paljon. Keitä tässä neuvottelukunnassa pitää olla, mikä on sen tarkka mandaatti, ja mikä on sen rooli suhteessa esim. Saamelaiskäräjiin. Väliin jäävien muutaman viikon aikana nämä ajatukset ovat silloin tällöin tietysti käyneet mielessä, mutta konkreettisia tunnusteluja ei ole tehty.

Sitten tuli A-studion saamelaismääritelmäilta 7.2., ja kaikki sovinto vaikuttaa taas saavuttamattomalta. Toivon, ettei ohjelman kärjistämä ristiriitaisuus pääse liikaa värittämään saamelaispolitiikan superloppuviikkoa, joka huipentuu 10.2. totuus- ja sovintokomissioseminaariin. Toivoisin, että kaikki näihin prosesseihin osallistuvat kantaisivat omalta osaltaan vastuuta siitä, ettei keskustelu jumitu täydellisesti. Aina en jaksa uskoa, mutta parasta on kai pitää huolta siitä, että ainakin voin kunnioittaa omaa ja tovereideni työtä saamelaiskäräjillä kansamme edustajina. Jan Saijets, joka osallistui keskusteluun, kirjoitti omalla Facebook-sivullaan järkyttyneensä siitä, millaisen käänteen ilta sai. Olen samaa mieltä.

Edustin yhdistystämme saamelaiskäräjälakiuudistusta valmistelevan työryhmän järjestämässä kuulemistilaisuudessa 25.1. Lausuntomme on luettavissa nettisivuiltamme. Vaikka kuulemistilaisuus keskittyi saamelaismääritelmäasiaan, olemme lausuneet myös tarpeesta parantaa parlamentarismia ja vaalijärjestelmää saamelaiskäräjillä. Toivoisin myös, että tulevissa keskusteluissa ja myös mediassa voitaisiin jatkossa puhua myös muista saamelaiskäräjälain aspekteista kuin harhaanjohtavasti nimetystä saamelaismääritelmästä.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, mitä uumoilin jo vuosia sitten, että suomalaismedia on saanut saamelaismääritelmästä itselleen riitelevät saamelaiset -otsikoita tuottavan ikiliikkujan, ja sille tasolle raportointi suuremmissa mediataloissa todennäköisesti jääkin. Kiitokset niille, jotka jaksavat tehdä syvällisempää toimitustyötä ja tutkia hieman perusteellisemmin näitä aiheita – ei varmasti ole helppoa ulkopuolisille, koska meidän itsemmekin on välillä vaikea pysyä samalla sivulla.

Uđđâ ive puáris saavah

Äigi kiergânij kuullâđ jo muádi mánuppaje majemuu čallust, jiemge kale juksâm muu ulme bloggiđ aainâs-uv ohtii máánust. Naa, irâttâm uđđâsist. Taan ivveest šadda mielâkiddiivâš, ko Kielâkäldee-proojekt nohá já tađemield must táálááš pargo. Kolgâččim ucâluđ jo uđđâ pargoi kulij, ucánjihhii. Koloh iä kiäppán taađeest puáđuigijn… Ađai ton tááhust saavah iä piso aaibâs siämmán ko oovdeb iivij. Lasseen Niina Siltala lii algâttâm uđđâ sämikielâlii blogi, mon nommâ lii Jävrriddoost – mainâseh elimist. Hirmâd pyeri! Já mun te smiettim, ete ličij äigi lekkâđ tiättur oppeet.

Halijdâm čäälliđ áávus motomijd jurduid šlundevuođâst. Mun lam iällám täin puácuvuođáin vaarâ stuárráámus uási jieččân elimist. Motomin piergiittâlâm pyerebeht já motomin hyenebeht. Tääl mana hyenebeht, mutâ peivi häävild, ain ovdâskulij. Tuubdâm jo iänááš ton koonstâid: tot hokâttâl kocceeđ kuhháá iho, kiäsádâttâđ ulmui seervist, puurrâđ hyeneeht já harvii, viälláđ siste ton saajeest ete monâččij olgos, kyeđđiđ paanijd posâhánnáá… Já puoh tom mon kalga porgâđ já tiätá ete máttá já puáhtá porgâđ, lii vaigâd algâttiđ. Juovlâheervah láá vala-uv laasâin já tääl lii jo kuovâmáánu. Mun iärdum älkkebeht já must lii ucceeb kierdâvâšvuotâ aaibâs táválâš eellim vaigâdvuođâigijn.

Tääl, ko lam jo hárjánâm piergiittâllâđ váiváás puácuvuođâinân, mun lam motomin riemmâm smiettâđ maggaar muu eellim ličij puáhtám leđe šundevuođâttáá. Toos ij koolgâ älgiđ. Tom ääigi kale puáhtá murâštiđ, mon lii monâttâm puácuvuotân, já kalga-uv, já vaje maid ferttee tipteđ puáttiđ jeđe val tipteđ tom moonnâđ. Mut tom ij kannat smiettâđ lijkás tárkká, maid ličij porgâm já valjim nubenáál. Liččim-uv vuálgám eidu ton škoovlân tâi varrim oohtân eidu toin kandâskipáráin, já nuuvt ain. Liččim-uv pyereeb ustev, kyeimi tâi hyelkki (tâi pargee, uáppee tâi politijkkár) jis jiem kolgâččij jyehi iiđeed hiäibuđ šlunđevuođâ meddâl teddimist muu maassâd seeŋgân. Täid jurduid pastam jo iänááš tuástuđ.

Muádi peeivi tassaaš čuoigâmmohheest viälppáin
Muádi peeivi tassaaš čuoigâmmohheest viälppáin

Mut tääl lii oppeet hyeneeb peivi, ko smietâm váhá lijkás ennuv tom maggaar eellim ličij puáhtám leđe, jis munjin ij ličij teivâm eidu tággáár vyerbi eellimsân. Já tot tušástit já toovvât nievris mielâ – mii vist vaaigut njuolgist šlundevuotân. Tuáivum maŋgii, et jiem ličij puáccám. Et jiem ličij tarbâšâm kulâttiđ majemuid 20 ive toin hiäibumân. Mut peivi häävild – ege puoh peeivih lah hyeneh. Onne lii piäivádâh, mun lam porgâm pääihist já tutkâm Itkonen sänikirje. Pennuuh sierâdeh koskânis já peivi jo luáštádât vaarij tuáhá já cissáheh kirdâččeh piemmâmluáváá pirrâ. Eellim lii aaibâs pyeri. Must ij lah šlundevuotâ tondet ete muu eellim ličij hyeni – must láá tuš hyeneeb peeivih, já motomin toh láá vuálgus šlundevuođâst.

Puolâšpeeivij lišketipšom: Oljo- tâi vuojâputestem

Tegu jo ovdil čaallim, muu suunnâttâsah čäälliđ lišketipšomist nubâstuvvii jotelávt ko muu liške kuškâškuođij, já čalmepirrâseh reagistškuottii muu táválii meeikiputestemamnâsân, Bioderma Sensibio miiseelčáácán. Jeđe algii-uv puolâštiđ.

Ton lasseen ete valdim anon eenâb já pehtilub lavtâsmittem- já syeijimamnâsijd ubâlâs lišketipšomsân, riemmim tiäđust-uv meiddei interneetin luuhâđ lase eres meeikiputestemmuulsâiävtuin. Jiem halijdâm aaibâs joskâđ meikkiimist, ko maailm lii mii lii jiemge haalijd leđe meendu zombien almolii soojijn. Luuhim te ennuv puohláán mainâsijd veikkâ maggaar koonstâin, já uápásmim oljo- já vuojâputteestmân. Tot ij lah mihheen uđđâ aašijd mailmist, já om. Cliniquest lii kuhháá lamaš aainâs-uv ohtâ vuojâputesteijee mon maaŋgah rámmojeh, mut jiem lah ovdil šoddâm ubâ smiettâđgin tom ko ij lah lamâš tárbu.

Pixi putestemvuojâ - jiem táválávt lijkkuu purkkipakkaattâssáid, mut...
Pixi putestemvuojâ – jiem táválávt lijkkuu purkkipakkaattâssáid, mut…
Loopâst meridim tiiláđ Pixi putestemvuojâ, ko tast lijjii puoh enâmus luándunálásiih amnâseh toin muulsâiävtuin, maid viärdádillim. Tot lii rahtum iänááš oosijn mandeloljoost já kaakaovuojâst, já ainoo läittimnáál äšši tast lii ruusuhaajâ, mii lii munjin váhá lijkás koorâs. Puoh hajâamnâseh, meiddei nk. luándupyevtittâsah, hiärkásmiteh liške (já huám – vaahâg puáhtá šoddâđ veikkâ tot ij tállân oinuugin!) já haajâ jieš lii váhá puárisáigásâš, mut taan tove meridim kuittâg uástiđ taam ko putestemamnâseh iä pääsi liške ool vaiguttiđ ko muádi tâi muádilov seekund verd.

Taat putestemaamnâs lii-uv eromâš. Tot ij lah timmâ vuoidâs tâi kolgee aamnâs, peic toškâ vuojâ mii suddá liške vuástá (taat lii kaakaovuojâ já meid kookosoljo jiešnääli). Mun jiem lijkkuu cuggâđ suormâidân njuolgâ monnân lišketipšomamnâsân jiemge táválávt uásti maiden tágárijn puurkijn vuobdum puohtuid. Tággáár čäsittes puovtâ kuittâg piergee meid puurkist ige pillâšuu tegu timmâ čäcinalliis vuoidâseh ja seerumeh läävejeh.

Kozzim vuojâpittáá pastemáin kietâsân já ruvviiškuottim (timmásávt!) vuojâ muáđoid. Tot suddá uáli pyereest muáđoid, mutâ ij nuuvt ete kulgâččij vuálus. Ruvvejim eromâš várugávt čoolmijd vâi finniiččijm româsivne já eres čalmemeeikijd luovâs, já loopâst sikkum vuojâ muáđuin lieggâ (mut ij pakkâ!) čassijn lahtâdum timmâ pumbulkággáin meddâl. Lijnepittáást kal oinui, ete meikki vuolgij, ege čoolmij pirrâ pááccám čapis roobdah. Loopâst lahtâdim konjac-kuobbâr já poossim muáduidân toin já muu táválijn putestemamnâsijn.

Meikkipasâttâsah iä pááccám kuobârân ege siholdâhân, nuuvt ete aainâs-uv taan keččâlem vuáđuld vuojâputestem lii kale pehtil já meiddei liškeustevlâš. Tot kale váátá váhá eenâb pargo ko táválâš meeikiputestemamnâs, mon liäšká tuš pumbulpitán já parga sikkođ, mut tot ij tääl tooimâ munjin ko muu čalmepirâsliške lii rašoškuáttám. Vuojâputteestmân muu muáđuh iä reagistâm negativlávt – positivlávt kale – já tain naalijn puávtám kevttiđ meeiki polâhánnáá tast, ete putestem iärdud čalmepirrâsijd. Ađai jee!

Jis tun lah keččâlâm oljo- teikkâ vuojâputestem, ama muštâlah jieijâd feerimijn! Ovdil taam vuojâ mun kevttim oovtâ čájánâs DHC-merkkâsii putestemoljo, já veikkâ tot-uv lâi kale pehtil, te tot lâi lijkás kolgee já moonâi čolmijd (ij kale iärdudâm). Vuojâputestem lasseen mun lam algâttâm siävuttiđ argaan- tâi ruusumyerjioljo ijjâ- já peivivuoidâsáid amas liškease kuškâđ tâi paskiittuđ lijkás heerhiht, já toh kale láá išedâm <3 Maht tun suoijiih liškád puollâš já puurgâ vuástá?

Smaavâ sivnádâs!

Autost lâi tuš ohtâ ABS-andur cuovkkânâm, já veik moottor- já tivottâhčuovah pyelih ain, ij tobbeen kavnum mihheen vááduid. Huh ko lam hiälpáskâm! Andur tivottuvvoo te puáttee máánust já talle tot kolgâččij čođâldittiđ kejâttem 🙂

Jeđe selgânim viijmâg káávpán uástiđ kállulaampu. Tääl čuávgá! Skammâ juávdá forgâ já tääl jo lii pikkâsevŋâd viiđâ ääigi ehidist, mutâ olgopargoh iä kale lah nuhâmin.

Anarâš fášon! Mun kiävtám kustoo ennuv poovsâmalluu taan čoovčâ.

Pyeri oholoppâ te puohháid!

Eehidjurduuh tutkâmsajattuvâst

Mun lam tääbbin tutkâmsajattuvâst asâdijnân karttâm meid totken, já mun lam-uv tutkâm jieččân já tom maht lam-uv teehi juovdâm. Mun lam eellimstân karttâm jotteeđ tuohu teehi tegu maaŋgah iäráseh-uv. Tääl ko láá vuod moonnâm maaŋgâ ive nuuvt, ete lam varriistâllâm muádi mánuppaje kooskâi, oro aaibâs mielâttes hitruu ko piäsá viijmâg váhá rávhuduđ já rähtiđ monnii saajeest pyere já makkuutteijee, taggaar moos lii hitruu maccâđ määđhi maŋa teikkâ veik ehidist pargoost.

Juurdâ pääihist, mast ij tállân taarbâš vyelgiđ, lii lamaš mielâst jo váhá ääigi. Tääl oro, et tot lii aainâs motomij oosij kavnum. Must lii láigusopâmuš kale tuš ive kiäčán, mut tot-uv lii kuhheeb ääigi ko mon lam kosten oovtâ saajeest aassâm kuhes ááigán. Eellim lii ton tááhust ennuv täsivub.

Já ko pääihist kalga leđe peenuv, te must lii tääl muádi oho verd äigi rahttâttâđ toos, ete munjin puátá peenuv! Uccâ viälppáš! Ohtâ uábi pennuu viälppáin värree teehi juovlâmáánu aalgâst. Mun lam máksám väridemmáávsu já havâškuáttám penuvtiiŋgâid, mut stuárráámus pargo lii vaarâ jieččân uáivi siste. Já vissásávt maaŋgah ääših šaddeh vala illâttiđ muu ovdil ko tot kiergân ubâ rávásmuđ. Onne mun elâččim kolliimin taid, já puohâin lijjii jo čalmeh áávus, já toh lihâdii jo ennuv eenâb já virkkuubeht ko muádi peeivi tassaaš! 😍

Nuuvt ete forgâ taat šadda päikkin meid pennui. Ij tuše munjin. Motomijd tiiŋgâid tegu tivrâs lätteeráánu uážžu vala čurgiđ meddâl tâi stelliđ pyereeb sajan, mut ij tääbbin oro lemin ennuv mon vielpis puávtáččij pillediđ tâi moos tot puávtáččij jieijâs lammiđ. Olgos piäsá ain já tobbeen lii vijđes šiljo mon tutkâđ, veik muotâ tom luávdá-uv forgâ. Tuáivu mield tot meid makkuuškuát Ááná pennuigijn, veik toh láá-uv stuárráábeh já váhá eresluándusiih ko puásuipennuuh.

Lišketipšomist čálám nube tove, veikkâ lopedim-uv jo čalluu ”forgâ”. Keevâi nuuvt, ete tot meikkiputestemaamnâs mon táválávt kiävtám ij lekken innig puoh pyeremus munjin, já muu lavtâsmittemvuoidâseh iä innig pijssáá, nuuvt ete mun lam lasettâm tääl ehidij iđedij vuoidâsáid argaanoljo. Lasseen mun halijdâm keččâliđ vistig oljovuoidâsputestem ovdil ko čálám maiden. Taan ive puolâšeh tobdoh muu nirveest korrâsubboht ko kuássin ovdil, já tääl lam ferttim heiviitškyettiđ jieččân lišketipšomtaavijd iveááigán vuossâmuu keerdi.

Čyevgee čäcivuošân!! Puoh toh utkeh-uv :D
Čyevgee čäcivuošân! Puoh toh utkeh-uv 😀

Taan oho postâ lii jo kiergânâm pyehtiđ oovtâ uđđâ päikkitiiŋgâ – čäcivuošân mast puáhtá valjiđ liegâsvuođâtile moos čääsi lieggit, já mast láá (illâttâssân munjin) meid čuovah moh pyelih jieškote-uv ivnijn ton mield, mon cekkimere mašinân addel. 80 cekkid lii ruánáá já čyeti vist ruopsâd (kooveest). Jiem kal lääiti. Stellejim uáđđimviste siäinán laasâ vuoluubel olssân Ikea Alex -ilddee tegu meikkipevdin (kove vuoluubeln), já mudoi tot lii kale pyeri, mut jiem lyeti tooid Ikea seinicoggijd eissigin. Adai tääl lii eelliđ ryevdikäävpist já uástiđ nanosub coogijd já kuhheeb sruuvâid ovdil ko oles hátárâh kačča já cuovkkân puoh meikijgijn.

img_1057
Meikkipevdi já mučis uáinus Mudusjäävri tavekiäčán

Mun vuárdám vala poostâ pyehtiđ val sohvápeevdi, lávgumviste lätteeráánu ja motomijd tavluilddeid. Jiärmáliih uástuseh iänááš, mut marmorist rahtum čuoppâmlyevdi ij lam kal liijkás vijses valjim. Ijhân tom alne pyevti maiden čuoppâđgin! (Muččâd kal lii…) Tehálumos taan oho hommáin táiđá peenuv- já pargoaašij maŋa leđe kuittâg auto ABS-kosânij tivvoom, já mun ruhâdâlâm jyehi eehid ovdil nohádem ete váddu lii tuše andurist ige ABS-motorist. Tuorâstuv tom tiätá.

Čohčâ já čuáskim Válburnjaargâst

Kievkkân lii val ornimmuddoost…
Mudusjäävri tutkâmsajattuv argâ jorá uáli ennuv iveaaigij mield. Tääl ko čohčâpeeivijorgálduv maŋa lii oppeet siävŋánškuáttám skaamâ kulij já šooŋah láá lamaš čuáskimeh, lii tiäđust-uv lam rahttâttâđ täälvi várás sehe olgon ete siste.

Selgânim viijmâg purgiđ já tuálvuđ tuuveest paijeelmiärálii purâdempeevdi ráájun, já tääl kievkkân oro uáli kuárusin. Tot ij pište kuhháá, ko tohon puátá sirdettettee ”kievkkânsuálui” teik pargopevdi mottoom muddoost, já ušom passeemuuvnâ puáldimmuorâid-uv kalga kuusnii čahhiđ. Tääl kuittâg navdâšâm ko piäsá jotteeđ njuolgist kolmâskääpist čäciáldái luus 😀

Mut tääl te lii vistig muorriđ tâi mudoi haahâđ toid muorâid, ku ovdii täälvist iä ennuv pááccám já toh-uv láá jo forgâ poldum täähist já riddosäävnist. Sávnudijn muoi elleen ain porššoomin jäävrist, veik veeigih älgih-uv leđe nuuvt sevŋâdeh ete ilá uáiná pálgá kogo jotteeđ čáácán.

Táálusthân lii šleđgâlieggiittem, mutâ talle ko olmânáál puolâšt, halijdâm kal meid puárisáigásii muulsâiävtu mii ij lah šleđgâjotemist kiddâ. Tälviriäggáid kalga aauton lonottiđ forgâpalij, já jiešalnees ferttiiččij oles ruášku elâččiđ čäittimin tivottuvâst jeđe kejâttittiđ. Motomeh vááduh oroh lemin, ko ABS-koosân já skirvánâddâmestim čuovah pyeleh tääl ovttuu ige kuábáškin tooimâ, já oljoid še uážžu lonottiđ aaibâs täi peeivij ääigi.

img_0417
Meini!
Kálgum lii meiddei suáppum iäljárávt peic Mudusjäävrist, meid Moškisjäävrist já Mokkejäävrist, já kodeškuáttám kuolijd vuáskunij lasseen. Puovtij vala munjin taggaar turkkilâš juuguurt -iäbbár mast lâi pelduvváid kyele meini. O tom ko lâi njäälgis! Kyele kal porá nuuvt ennuv ko jävri addel – ko ij talle taarbâš vanâ ruđâidis kulâttiđ Aanaar áinoo kylákäävpist, mon hadeh oroh ovttuu tivromin.

Uábbám cijkko te raahtij oholoopâ čiččâm viälppád, main kulmâ láá ciijkoh já loopah oráseh. Iänááš toh oroh lemin puásuipennuu vuávnus, já ááigum tast kal oovtâ väldiđ olssân. Tom jiem val tieđe, kotemuu, mut muádi oho keččin tom uáiná pyerebeht ko toh láá váhá stuárrum, já álgá pennuu jieijâs luándu tiettuđ.

Taan puudâ must lii skipárin luoihâspeenuv, kote räähist jotteeđ meeccijn já vääzit meid muu motomin 🙂 Jieht eelijm toin Mudusjäävri luándupálgá kuorâmin, já tobbeenhân lijjii kale fiijnâ uáinuseh – tovlááš aassâmkieddi, juuŋah, já pennui mielâkiddiivâš haajah. Lâi hitruus mokke, jeđe finnim val kulmâ litter juuŋâid!

Oholoopâ ääigi huámášim meiddei, ete munjin lijjii ittáám koške tiälhuh muáđoid. Hiämáskim tuođâi, ko jiem lah eellimstân kuássin karttâm koškevuođâ kierdâđ, mut tääl tile vađâškuođij jo váhá lišketipšomtaavij tärhistem. Tast čáálám majeláá, amas taat čaalâ kukkođ liijkás ennuv, mut jis kiinii laš moovtâ luuhâđ lišketipšomist maidnii sämikielân te ij kal taarbâš kuhháá vyerdiđ! Pyeri álgám okko puoh lohheid, já vuolgâttiđ meid liiŋkâid jieijâd sämikielâlij blogijd jis čälivetteđ tagarijd!

Varriistâllâm já valjiimeh

Kyevti oho tassaaš te peessim viijmâg páihástâllâđ vyelikiärdán, ko totkeepuuiceh vuolgii tavirijdiskuin meddâl. Vistekáálvuh láá ennuv táálu peeleest, nuuvt et tobbeen piergiittâl veik ij ličijgin eidu tállân pyehtimin jieijâs tiiŋgâid sajan. Must lii tääl viehâ uccáá ruttâ mánuppaajeest kevttiđ táálu siskiištmân, mut aainâs kale poorgâm tom veikkâ váhá kuuloold. Tast láá kuittâg kyehti ive ko majemuu keerdi assim ohtuu pääihist mast jieš puohtim meridiđ – já talle ij lam ollágin ruttâ.

Valdim motomijd kuuvijd vâi lii älkkeeb hammiittâllâđ tom maid tuođâi ááigum nubástittiđ já maid jiem. Stuárráámus koččâmuš lii tääl tot, uážum-uv njuottâđ pecipaaneelseeinijd veik moinnii ivnevahain, vâi visteh šodâččii váhá čuovâdubbon. Taat lii taggaar mon viestârpeln rääji kočodeh furuhelveten adai pecihelvittin. Pecipaneleh, peciuvsâsiih skaapih, peeci-ilddeeh… 😬😪 já siste lii nuuvt sevŋâd, eromâšávt viäskárist mast iä lah laasah olgos.

Kievkkânân must lii jo jieččân purâdempevdi já nelji stoovli (iä kooveest). Puoh eres-uv kievkkântiiŋgah kávnojeh, mut halijdiččim uđđâ taldrikijd… Must láá motomeh Iittala Taika-liteh, já tohhân liččii kal muččâdeh. Muorâuuvnâ ááigum forgâpalij keččâliđ!

Orroomviistán já kievkkânân sehe uáđđimviistán piejâm te uđđâ lasâlijnestááguid já tiäđust-uv lasâlijnijd. Jis jiem uážu porgâđ seinijd maiden, uážum aainâs-uv váhá lasečuovâ vielgis lasâlijnijguin já eres siskištemkággáiguin.

Taan táálust kávnojeh meid valmâžin kulmâ Lundia-ilddee, maid kale aainâs vááldám anon. Veikkâ muu táálááš Ikea Vittsjö-ilddee lii piivnoh siskištemiäljáruššei kooskâst já aaibâs ok, mun lam huámášâm et tot ij lah nuuvt pyeri jis ilddee taarbâš aaibâs olmânáál kirjij já tavirij siäilutmân ige tuš visteheervâi čaittâlmân. Kirjeh must láá, já toh vala lasaneh-uv ubâ paje!

Oovtâ Jysk Broby -lováttuv lam jo haahâm, já stiijlâs peeleest tot kale suápá muu mielâ mailmân, mut tot lâi vaigâd stelliđ já sruuvah moh pottii mield vala cuovkkânii! Adai veik siämmáá säärjist kale kávnojeh eres-uv aaibâs vuovâs tiiŋgah tegu ilddeeh, kamuvskaapih já iäráseh, te jiem tääiđi aaibâs vuossâmužžân uástiđ lase.

Muorâseeinijn lii kuittâg tot pyeri peeli, ete tooid lii älkkee sruuviđ veikkâ maid, já iänááš káttulaampuin láá olmâ čuoggiistuvah nuuvt et ij taarbâš sukkârpitáiguin roossâđ. Muu puáris laampuh iä oro innig heiviimin taan mailmân, mut uáinip te ete viišâm-uv uástiđ uđđâsijd. Siskištem lii jieijâs hommá já taat vissâsávt áijáán aainâs-uv ive loopân ovdil ko uážum ubâ oovtâgin viste tagarin ko olmânáál halijdâm, mut kale tot lii meiddei hitruu 🙂