Mitä saa 200 000 veroeurolla?

Ison osan Yle Sápmin vuosibudjettia.

Saamelaiskäräjien vuosittain jakamat kulttuurimäärärahat (jotka siis jaetaan useille toimijoille).

Monta kertaa sen summan, joka tarvittaisiin Yle Sápmin radioarkiston digitoimiseen.

Tai VisitFinlandilta yhden mainosvideon.

Ja niin edelleen. Vertailukohtia löytyisi pelkästään matkailun edistämisen alalta lukuisia.

Olen todella tyytyväinen, että VisitFinland otti palautteen tosissaan ja muutti videota vähemmän raflaavaksi. Se oli oikein ja antoi myös viestin, että heidän kanssaan voi tehdä rakentavaa yhteistyötä.

Se kertoo myös karua kieltä saamelaisen kulttuurin todellisesta arvostuksesta. Vika ei ole VisitFinlandin. Vika on ministeriöiden tasolla, jossa päätetään, miten paljon mihinkin kunakin vuonna rahaa suunnataan. Paljon veivatuille kielipesille ollaan nyt onneksi ehdotettu koko pyydettyä 900 000 €:n summaa. 200 000 € on runsas viidesosa siitä, ja vuonna 2014 valtion rahoitusta saavia kielipesiä oli seitsemän.

200 000:lla maksaisi puolitoista kielipesää vuodeksi.

Enemmän kuin kaksi kokoaikaista koltan- ja inarinsaamenkielistä toimittajaa.

Oppimateriaaleja. Tai kielineuvontaa. Tai nuorisotoimintaa. Tai kulttuuritoimintaa. Tai paljon puhuttujen maaoikeuksien kartoittamistyötä. Tai kaikkia näitä vähän enemmän. Vähän enemmän näkyvyyttä. Vähän korkeampaa arvostusta.

Tai yhden stereotyypeillä mässäilevän mainosvideon.

On selvää, kumpi on tähän mennessä ollut Suomen päättäjille tärkeämpää. Jos voisin rehellisesti luvata äänestäjille ja koko saamen kansalle, että saamelaiskulttuurin marginaaliin työntäminen myös rahoitusta suunnitellessa loppuu, lupaisin sen, ja sen myös toteuttaisin. Valitettavasti viestin matka tarvitsijoilta kanslioihin on paljon pidempi, ja yksi edustaja lähinnä sääsken ininää. Mutta sen lupaan, että teen kaikkeni, että ajan myös suomalaisille päättäjille uutta ajattelutapaa saamelaiskulttuurista, ei ylimääräisenä kuluna vaan yhteiskuntaa ylläpitävänä toimintana, jolla tässä maassa on luotu edellytykset menestykselle yleisestikin ottaen.

Tänään vain on kovin toivoton olo. Onneksi huomenna on uusi päivä.

Lisäys klo 17:59:

Kaija Rensujeff kirjoittaa selvityksessään ”Käsin, sävelin, sanoin ja kuvin – Saamelaiset taiteilijat Suomessa” (Taiteen keskustoimikunta, tutkimusyksikön julkaisuja nr. 38, 2011), s. 77 (PDF, avautuu uuteen ikkunaan):

Sen lisäksi, että opetus- ja kulttuuriministeriöstä on myönnetty tukea saamelaisen kulttuurin edistämiseen ja saamelaisjärjestöjen toimintaan vuosittain 205 000 euroa (vuodesta 2004), se myöntää avustuksia erilaisille hankkeille, joita hallinnoi Saamelaiskäräjät. Osa tukea saavista hankkeista kuuluu hallinnollisesti nuorisopolitiikan alalle kuten toiminta-avustusta saavat saamelaisten nuorisoneuvosto, saamelainen kielipesätoiminta, saamelaislasten mediakasvatuksen edistäminen ja saamelaisnuorten taidetapahtuma. Osa kuuluu taide- ja kulttuuripolitiikan hallinnonalalle kuten saamelaismusiikkikeskuksen toiminta, alkuperäiskansojen elokuvakeskuksen toiminta ja kansainvälinen saamelaiskulttuuriyhteistyö. Vuonna 2010 viimeksi mainittujen hankkeiden avustukset yhdistettiin valtion tulo- ja menoarvioon omaksi luokaksi ”saamelaisen taiteen ja kulttuurin edistämiseen”. Kokonaissumma kaikille edellä mainituille toimijoille on ollut 200 000 euroa molempina vuosina (2010 ja 2011).

Taiteen ja kulttuurin tuki tahtoo olla marginaalista varsinkin verrattuna markkinointiprojekteihin, mutta rahoituksen epäsuhta on aivan ällistyttävä. Varsinkin kun ajattelee, että isolla rahalla tuotetun videon ensimmäisessä versiossa hyödynnettiin aivan sumeilematta juuri tätä kulttuurista pääomaa, jota saamelaiset ja ei-saamelaiset toimijat työllään uusintavat — ja luovat sille myös rahallisesti mitattavissa olevaa lisäarvoa. Ainakin mainittu alkuperäiskansojen elokuvafestivaali Skábmagovat on merkittävä tapahtuma jo maakunnallisestikin, ja tuo paikalle laumoittain yleisöä muualta maailmasta — en väitä nyt ilman suoria todisteita, että tehokkaammin kuin mainosrihkama, mutta merkittävästi kuitenkin.

Paikallisen osaamisen ja aloitteiden merkitys ja toiminnan tehokkuus on jo todistettu.