Työ- ja tasaarvovaliokunnan perustuslakivaliokunnalle antama lausunto ILO 169 -sopimuksen ratifioinnista on lohdutonta luettavaa.^{1, 2} Valiokunnan jäsenet, jos eivät ole itse aktiivisesti lobanneet saamelaismääritelmän leväyttämisen puolesta, ovat olleet todennäköisesti. tyystin tietämättömiä siitä, millaisesta paperista oikein antavat lausuntojaan. Jani Toivola sen myönsikin: ulkopuolisena on vaikea tietää.³ Ja käytännön todellisuus myös saamelaisasioissa on se, että joka ahkerimmin lobbaa, tulee parhaiten kuulluksi. (Lisäys klo 20:15) Ja mediasodan hallitsee se, joka omistaa median.

Suuria vaikeuksia tällä vaalikaudella käsiteltävissä saamelaislakihankkeissä on tuottanut Suomen lain kirjaimen ymmärtäminen. Lain⁴ mukaan saamelaisia edustaa Suomessa Saamelaiskäräjät, mutta ilmeisesti kyseisen elimen asema ei ole tuttu eikä tunnettu tämän hetken kansanedustajien keskuudessa.

Lobbausjärjestöissä voi juosta kuka hyvänsä millä hyvänsä asialla, ja ilman mitään vaihtoehtoista narratiivia keskustelua ovat nousseet hallitsemaan juuri nämä osapuolet. Järjestötyö on ollut tärkeä osa saamelaisen yhteiskunnan rakentamista, mutta siltikään saamelaisten virallista ääntä eivät enää juokse ympäriinsä edustamassa yhdistykset, vaan demokraattisesti valittu edustuselimemme. Tässä onkin ydinero, joka on jäänyt ilmeisesti myös valiokunnissa hämäräksi: Saamelaiskäräjillä on valintaprosessit, työjärjestykset ja toimintaa ohjaava laki. Tätä ja niiden tuottamaa tilivelvollisuutta kansakunnalle ei ole yhdistyksillä, eikä yksittäisillä kansanedustajilla suhteessa saamelaisiin. Yksikään yksittäinen henkilö, yhdistys, kansanedustaja, kunnallispoliitikko, Rotary-klubi, sukuseura tai edes niiden yhteenliittymä ei voi edustaa saamelaisia ohi saamelaisten äänillä valitun edustuselimen.

Silti mikä tahansa karvalakkilähetystö tai uuttukallen puodista ponkaissut lapinkyläseura näyttää nyt pääsevän kuultavaksi tasa-arvoisesti, ellei jopa ohi Saamelaiskäräjien. Heidän edustavuuteensa on ilmeisesti helppo uskoa, kun tällä itseään totaaliseksi uhriksi maalaavalla joukolla on takanaan vain joukko aktiivisia kansanedustajia ja kunnallispoliitikkoja, ILO 169:sta viimeksi lausunutta työ- ja tasa-arvovaliokuntaa myöten. Siis tyyppejä, joilla ei ole yhtään mitään käytännön valtaa, toisin kuin Klemetti Näkkäläjärvellä. Ainakin näin vaikuttaa ulkopuolisen logiikka toimivan.

On harmittavaa, että Klemettiä lukuunottamatta vaaleilla valitut poliitikkomme ovatkin olleet hyvin hiljaa, Anu Avaskaria lukuunottamatta — ja Avaskari on ollut aktiivinen nimenomaan yhdistyksensä Anarâšah ry:n nimissä, jossa on monin osin ajanut Saamelaiskäräjien linjan vastaista politiikkaa. Yhdistyksen nimi ”Inarinsaamelaiset” on tässäkin yhteydessä saanut monet unohtamaan, että kyseessä on nimenomaan yksittäisten henkilöiden perustama yhdistys, ei vaaleilla valittu edustuselin. Yhdistyksissä voi tietysti ajaa edistyksellistäkin politiikkaa, mutta sitä ei pidä luulla varsinaiseksi edustukseksi. Ja missään tapauksessa mihinkään edistykselliseen politiikkaan ei kuulu toisten oikeuksien heikentäminen tai heikentämisen vaatiminen, kuten Ylen saamien tietojen mukaan Avaskari oli vastikään tehnyt.⁵

Onko saamelaismääritelmä sitten kauhean paha ja rasistinen niitä kohtaan, jotka eivät ole päässeet vaaliluetteloon? Pitääkö Saamelaiskäräjien olla kaikille halukkaille avoin? Toistaiseksi se on ollut osa saamelaisten ponnistelua rakentaa jonkinlaista yhteiskunnallista suojaa omalle kulttuurille ja kielille, eikä saamelaisuus todellakaan ole koko 1900-luvun aikana kiinnostanut niin paljon, että sitä varten olisi pengottu homeisia papereita satojen vuosien takaa esittämään, että jonkun esi-isä saattoi olla saamelainen veroluetteloon merkityn lappalaiselinkeinon johdosta.⁶

On vaikea nähdä karvalakkilähetystöjämme ponnistelemassa minkään elävän saamelaiskulttuurin osan eteen niin kauan, kuin he pysyttelevät nenä kiinni arkistoissa eivätkä edes halua toimia yhteistyössä nykypäivänä elävien saamelaisten kanssa saamelaisasioiden eteen, vaan poliittinen taktiikka on niin 90-luvulla kuin nytkin lähinnä vastustusta ja sotatilalla pelottelua.^{7, 8} Siinä mielessä on pakko onnitella näiden lappalaisten jälkeläisiä viime aikoina hyvin organisoidusta propagandasta, jossa perinteinen narratiivi onkin ykskaks käännetty päälaelleen ja tämän hetken saamelaiset tehty muualta muuttaneiksi (rajasulkujen pakottamina, mutta mitä siitä) sortajiksi. Tietotaso saamelaisista on hyvin alhainen ylipäänsä, kuten joulukuussa valittelin, ja tässä tietämättömyydessä mikä tahansa disinformaatio pääsee helposti kasvamaan. Myös päättäjien keskuudessa.

Euroopan tilanne muistuttaa tällä hetkellä hyvin paljon 1930-lukua, ja etniseen vähemmistöön kuuluminen on vaarallisempaa kuin vuosiin. Erotuksena Suomessa on se, että 30-luvun ilmapiiristä vastaukseksi nousi Lapin Sivistysseura, sivistyneiden ulkopuolisten perustama yhdistys joka pyrki ajamaan saamelaisten asioita yhteistyössä saamelaisten itsensä kanssa.⁹ Lapin Sivistysseuran vaikutuksesta perustettiin mm. Saamelaiskäräjien edeltäjä Saamelaisvaltuuskunta 1970-luvulla, ja seura teki muutenkin tärkeää työtä saamelaisten aseman parantamiseksi. Koko tämän pitkän taipaleen aikana ei jostain syystä mukana ollut juuri yhtään lappaisten jälkeläistä, tai heidän isiään.

Koko seuran pitkän historian valossa onkin kummallista, kun Lapin kansanedustaja, itsekin saamelaiseksi julistautunut Eeva-Maria Maijala taannoin ILO 169 -lähetekeskustelussa haikaili oikeutta kehittää saamelaisuutta ja ajaa saamelaisten asiaa — avaamalla saamelaismääritelmä kaikille itsensä lappalaiseksi tunteville.¹⁰ Kansanedustajalla kun ilmeisesti ei ole sellaiseen valtaa eikä mahdollisuuksia, ja yhteistyön toimintamallit puuttuvat, koska koskaan ikinä kukaan ei ole saamelaiskäräjien vaaliluettelon ulkopuolella voinut tehdä yhtään mitään saamelaisten eteen. Maijala sen kummemmin kuin kukaan muukaan näistä nykyisistä pelastajistamme ja puolestapuhujistamme ei ole kaikesta päätellen uhrannut ajatustakaan sille vaihtoehdolle, että yksinkertaisesti kuuntelisi saamelaisia, kuuntelisi itse valitsemiamme edustajia, ja kunnioittaisi äänestäjiemme tahtoa sekä Suomen lakia, jonka mukaan saamelaisia edustaa Saamelaiskäräjät.

Saamelaiskäräjien ja siten saamelaisten äänestäjien ohittaminen onkin ehkä pelottavin kehitys saamelaiskäräjälaki- ja ILO 169 -keskusteluissa. Saamelaiskäräjät ei edusta saamelaisia, koska äänestysprosentti on alhainen. (Kukaan ei jostain syystä ole kyseenalaistanut kuntalaitoksen legitimiteettiä huolimatta siitä, että kunnallisvaaleissa on johdonmukaisesti alhaisimmat äänestysprosentit. Ja toisaalta moni äänioikeutettu saamelainen marisee, että ei edes viitsi äänestää, kun ei kuitenkaan saa omaa ehdokastaan läpi. Kenen vika…?) Tai koska saamelaiset ovat valinneet vääriä edustajia. Tai koska yksinkertaisesti äänestäjien pooli on väärä, ja se täytyy vaihtaa, mikä on nyt saamelaiskäräjälain valmistelussa noussut päällimmäiseksi päämääräksi.

Me emme siis kelpaa edes valitsemaan omia edustajiamme ja puhumaan puolestamme edes lain vahvistamilla kanavilla. Jatkuvasti toisteltu hokema, että Saamelaiskäräjät eivät edusta saamelaisia, eivät loukkaa vain nyt valittuja edustajia. Ne loukkaavat koko saamen kansaa ja aktiivisia äänestäjiä, ja vähättelevät tahtoamme ja kykyämme ymmärtää itse omat tarpeemme ja sen, ketkä niitä parhaiten ajavat. Maijalan ja monen muunkin kansanedustajan väitteet, etteivät Saamelaiskäräjät edusta meitä, ovat törkeitä eikä niitä voi pitää muuna kuin saamelaisvastaisena propagandana ja törkeänä loukkauksena koko kansaa sekä Suomen hyväksymää julistusta alkuperäiskansojen oikeuksista vastaan, joista tärkeimpänä julistuksessa mainitaan itsemääräämisoikeus.¹¹

Saamelaiskäräjät ovat olleet kovin passiivisia viime vuosina, ja poliitikkojemme on syytäkin parantaa toimintaansa ja sen avoimuutta ja aktivoitua tosissaan ajamaan saamen kansan etua, koska me yhdistyksissä emme voi tehdä sitä yksin. Mutta tämänhetkisten edustajien henkilökohtaiset puutteet tai joidenkin mielipiteet heistä eivät tee Saamelaiskäräjistä yhtäkkiä epälegitiimiä edustamaan saamelaisia. Kunhan vain rakkaat poliitikkommekin muistaisivat asemansa, ja avautuisivat aktiivisesti puhumaan puolestamme!

Saamelaispoliitikkojen lisäksi nyt olisi suuri tarve jonkinlaiselle Sivistysseuralle, joka aktivoisi sivistyneitä ei-saamelaisia myös puhumaan puolestamme, sillä tällä hetkellä meitä ei kuunnella, ja laillisesti valitut edustajamme ohitetaan. Oikeusvaltiossa tällaista ei toivoisi tapahtuvan.

Viitteet:

1. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnanlausunto 19/2014 vp
2. Yle 18.2.2015: Bargo- ja dásseárvováljagoddi: ILO-rievttit eai gula dušše anáraš-, nuortalaš- ja davvisámegiel joavkkuide
3. Jani Toivolan Twitter-tili, 17.2.2015
4. Laki Saamelaiskäräjistä 17.7.1995/974
5. Saamelaispoliitikko tuomitsee jyrkästi hyökkäykset kolttalakia vastaan, Yle 4.2.2015 (lisätty klo 20:28)
6. Válgalogahallamii ohccit ráhkkanit jo vejolaš ođđa sápmelašmeroštallamii, Yle 11.12.2014 (lisätty klo 20:28)
7. ”Sotatila siitä tulisi, jos ILO-sopimus hyväksytään!” Enontekiön kunnanhallituksen puheenjohtajan Sari Keskitalon sitaatti, Yle 18.4.2013
8. ”Siunaako eduskunta Lapissa veljessodan”, karvalakkilähetystön plakaatti, LK:n arkisto 13.2.1995
9. Lehtola: Lapin Sivistysseura ja saamenystävät 1930-luvulla
10. ILO 169 -lähetekeskustelu, 2.12.2014
11. YK:n julistus alkuperäiskansojen oikeuksista