[namaheapmi] riu’ut ja kunnon saamelaiset

En tiedä, ovatko sanat riuku (väännös sanasta rivgu, tarkoittaa ei-saamelaista naista) ja lantalainen (láttán) suomalaisten mielestä loukkaavia. En ole itse kuullut mitään sellaista, mutta kuulemma ne ovat kyseenalaisten ilmausten listalla Suomen saamelaismediassa niiden oletettujen negatiivisten, jopa rasististen konnotaatioiden vuoksi. Ymmärrettävistä syistä samoja silkkihansikkaita ei käytetä esim. Norjassa, jossa ne eivät herätä mielleyhtymiä kenttäkäymäliin tai lehmänpaskakasoihin kuten suomalaiset väännöksensä.

Olen kuullut jopa riukua/lantalaista verrattavan sanaan lappalainen, ja tietyssä mielessä molemmat ovat yhtä lailla sopimattomia… Jos ne siis noudattavat sitä rasistisen ylivallan periaatetta, että kaikki yhden ryhmän toisesta keskenään käyttämät ilmaukset ovat lähtökohtaisesti loukkaavia. (Tällainen ajattelu kertoo suoraan sanottuna enemmän sen omaksuneiden arvomaailmasta kuin itse ilmauksista.) Kuitenkaan näin ei aina ole, eikä näillä nimenomaisilla sanoilla ole Suomen ulkopuolella mitään vastaavia konnotaatioita. Kun minulle nuorena tyttönä sanottiin, että minusta on tullut guhkkes rivgu, en osannut pitää sitä loukkaavana.

Kuitenkin saamelaisyhteisöjen sisällä sanasta rivgu on varsinkin viime vuosina tullut vallankäytön väline, kun ei-saamelainen nainen on asettunut ja/tai assimiloitunut saamelaisyhteisöön — tai saamelaisnainen on lähtenyt maailmalle opiskelemaan ja työskentelemään ja on ajan myötä rivguluvvan, vähemmän saamelainen. Tässä kontekstissa sana on lähes aina väheksyvä, loukkaava, sen tarkoitus vetää raja minun ja tuon toisen välille, ja saamelaisyhteisöjen suht. patriarkaalisessa todellisuudessa tällaisella kielenkäytöllä on erityisen vastenmielinen ja kontrolloiva kaiku. Olen kuitenkin jo jäpättänyt siitä, miksi naisten emansipaatio ja kunnioitus ovat tärkeitä, joten palataan asiaan.

Sanat riuku ja lantalainen eivät ole rasistisia.

Ne eivät myöskään ole mitenkään verrattavissa sanaan “lappalainen”.

Rasismi* on rakenteellista ja tuottaa epätasa-arvoa rakenteellisella tasolla, mikä kyllä ilmenee käytännön elämässä yksilötasolla, mutta noudattaa eri logiikkaa kuin valkoisen valtaväestön edustajan yksilönä kohtaama syrjintä ja kaltoinkohtelu. Rasismi asettaa ihmiset lähtökohtaisesti eri asemaan syntyperän ja/tai fenotyypin perusteella. Rasismissa kyse on vallasta ja sen jakautumisesta eri kansojen ja kansanosien kesken.

Kielenkäyttö on rasistista silloin, kun se tuottaa tai tukee tällaista epätasa-arvoa.

Esimerkiksi sana “riuku” saamelaisen suussa ei hetkauta yhdenkään ei-saamelaisen, varsinkaan valkoisen naisen asemaa sinne, tänne tai tuonne muuten kuin ehkä hyvin paikallisessa ja rajatussa kontekstissa. Sen käytöllä ei ole minkäänlaisia seuraamuksia ei-saamelaisten naisten asemaan yleisellä tasolla. Samoin “lantalainen”. Näiden sanojen oletettua loukkaavaa merkitystä ei ole tukemassa vuosikymmenten tai -satojen ajan jatkunut sorto ja (kulttuurinen) kansanmurha. Saamelaisilla ei ole käytännössä mitään valtaa suomalaisiin saati suomalaisista annettavaan kuvaan tai imagoon nähden. Saamelaisilla ei ole valtaa päättää suomalaisten taloudesta, liikenteestä, laeista tai niiden valvonnasta, sosiaaliturvasta, perinnemaisemien kohtalosta tai kansallisaarteiden sijoituksesta. Saamelaisilla ei ole valtaa päättää näistä asioista edes keskenään. Meidän haukkumme eivät kauas kuulu, elleivät ulkopuoliset päätä nostaa niitä isommille areenoille.

Toisin on “lappalaisen” laita. Sanaan liitetty väheksyntä ja merkitykset ovat vuosikymmeniä tukeneet saamelaisvastaista politiikkaa kaikissa saamelaisalueen valtioissa ja jopa oikeuttaneet suoraan väkivaltaan saamelaisia kohtaan. Viime vuosisadan alkupuolella “lappalaisia” käytettiin esimerkkinä todistamaan, että suomalaiset eivät sentään olleet mitään mongoloideja ja kuuluivat valkoiseen eurooppalaiseen herrarotuun. Termin yleisestä käytöstä luopuminen vaati pitkän poliittisen taistelun, eikä se tietenkään ole hävinnyt kokonaan, mutta esimerkiksi politiikassa ja oppikirjoissa sitä ei enää juuri kuule. Kyse on saamelaisten itsemääräämisoikeudesta ja sen peruselementeistä. “Riuku” ja “lantalainen” eivät ole minkäänlainen uhka suomalaisten vastaavalle.

Käytännössä kuitenkin Suomessa harva ymmärtää termien perustavanlaatuisen eron, ja saamelaismediassa kukaan ei ole riuku saati lantalainen. En ota kantaa siihen, onko tämä tarpeellista vai ei, ja jokainen saa puolestani tehdä oman valintansa, käyttääkö näitä termejä vai ei; ymmärrän niitä, jotka eivät halua tulla väärinymmärretyiksi suomenkielisessä seurassa ja välttää ikävyyksiä, ja on ihan hyvä säästää voimiansa turhilta riidoilta. Saamelaisten itsensä kesken epäselvyyksiä ei kuitenkaan ole, ja olen sitä mieltä, että meillä on oikeus käyttää kieliämme omista lähtökohdistamme. Saamen kielten kontrollointi, etupäässä hiljentämisen kautta, on ollut kaiken kaikkiaan tehokkain tapa kolonisoida ja kontrolloida kansaamme. En haluaisi sen perinteen enää jatkuvan missään muodossa, ja saamelaisten tiukka itsekontrolli tässä suhteessa on myös hieman pelottavaa. Käytännössä se on kuitenkin ymmärrettävää, sillä kukaan ei ole niin kiinnostunut vallanpitäjien tunteista, arvoista ja mielipiteistä kuin se, jolla valtaa ei ole.

Jos hyväksytään, että kolonisaatio myös Saamenmaassa noudattaa seksuaalisen/lähisuhdeväkivallan logiikkaa kuten Andrea Smith esittää sen noudattavan Amerikoissa, tilannetta voi tietyllä tasolla verrata väkivaltaiseen pari- tai perhesuhteeseen. Uhri on koko ajan varpaillaan, yrittää ennakoida ja lukea rivien välistä väkivaltaisen osapuolen mielialaa ja käy lakkaamatta läpi omia liikkeitään; valvoo itseään pienimpienkin “rikkeiden” varalta, rankaisee itseään lipsahduksista vaikkei kukaan muu niitä huomaisikaan, ja ennen kaikkea pelkää lakkaamatta ja on koko ajan kriisivalmiudessa.

Kasvoin itse väkivaltaisessa perheessä ja jatkuvassa pelossa, ja jouduin jopa luopumaan hetkeksi tähän keskusteluun osallistumisesta Facebookissa siinä vaiheessa, kun alettiin jo keksiä oikeusjuttua jossa suomalaista lantalaiseksi panetellut Sattumanvarainen Saamelainen tuomittaisiin ja samalla koko yhteisö vedettäisiin lokaan. Logiikka on suorastaan pakokauhua herättävän samanlainen: Pysy ruodussa ettet vaan tule piestyksi, ja piekse varmuuden vuoksi itseäsi jos haluat välttää pahemman.

Samalla tavalla suhtaudutamme suomalaisuuteen. Saamelaisista on tullut vuosikymmenien aikana itse itsensä pahimpia tuomareita suhteessa valtaväestöön — emme tarvitse enää opettajan karttakeppiä opettamaan kunnioitusta suomalaisuutta ja eritoten suomen kieltä kohtaan, vaan viuhdomme sillä itse itseämme. Olemme mieluummin ankaria ja armottomia itsellemme ja toisillemme ettemme vain huolimattomuuttamme suututtaisi suurempaa ja vahvempaa, joka on vain suuren armeliaisuutensa ja avomielisyytensä johdosta sallinut meille hieman liikkumatilaa — ja joka voi vaivatta tallata meidät takaisin mättään juureen, jos sitä liiaksi ärsyttää.

Kolonisaatio on juuri tällaista väkivaltaa. Se riistää yhteisöltä autonomian ja ymmärryksen itsestään, oikeuden määritellä omat rajansa ja elää omana itsenään, samoin kuin väkivaltainen kumppani riistää uhriltaan.

Pahinta on, että tällaisessa suhteessa pelko on täysin aiheellinen ja varpaillaan olo täysin luonnollinen itsesuojelureaktio. Tämän logiikan sisäistämisessä on kuitenkin yksi ainoa, mutta erittäin suuri vaara: ruodussa pysyminenkään ei aina auta, vaan jossain vaiheessa tuppivyö helähtää riippumatta siitä miten kiltti ja myöntyväinen on ollut.

*) Rasismilla tarkoitan yksinomaan rotuun perustuvaa rakenteellista syrjintää. Kaiken (rakenteellisen) syrjinnän niputtaminen rasismiksi (esim. ikärasismi — koska eri ikäiset ihmiset kuuluvat eri rotuihin?!) on harhaanjohtava tapa, eikä sitä harrasteta tässä blogissa.