Saamelaiskäräjälakiuudistus: Kyllä vai ei?

Saamelaiskäräjien hallitus esitti viime kokouksessaan, että viimeisin esitys saamelaiskäräjälain uudistamisesta hylättäisiin. Tällä hetkellä käynnissä oleva prosessi on ollut alusta alkaen hieman kompuroiva, ja toimikunta tarvitsi työhönsä lisäaikaa, ja nyt alkaa vaikuttaa siltä, että saamelaiskäräjille sälytetään vastuu voimakkaasti kritisoidun lakiesityksen kohtalosta.

Saamelaiskäräjien täysistunnolla on maanantaina edessä ikävä työ, sillä meille esitetty kysymys ei ole se, että mitä Saamelaiskäräjät haluaa lailta, vaan se, hyväksymmekö esityksen vai emme. SaKän hallituksen mukaan saamelaiskäräjälain 9 §:n mukaiset neuvottelut eivät täyttäneet tarkoitustaan, eikä saamelaiskäräjille varattu tosiasiallista tilaisuutta tulla kuulluksi. Tämä on vahva peruste hallituksen päätökselle esittää hylkäämistä, ja sen pitäisi painaa jonkin verran myös täysistunnossa. Saamelaiskäräjät sai nimetä jäseniä lakiesitystä valmistelleeseen toimikuntaan, mutta se ei vastaa 9 §:n mukaista neuvottelua, ja toimikunnassa tahdin lienevät määränneet hallituspuolueet jäsentensä kautta.

Esitimme Aanaar sämmiliih -yhdistyksen lausunnossa, että lakiesitystä ei tulisi tällaisenaan hyväksyä, vaan sitä tulisi tarkistaa vastaamaan paremmin kv-oikeuden puitteita ja vahvistamaan saamelaisten itsehallintoa. Olen edelleen samaa mieltä. Pohjoismaisen saamelaissopimuksen käsittelystä tuttu kaava toistaa itseään siinä, että saamelaisten itsehallintoelimen osuus sopimusneuvotteluissa pyritään typistämään yksinkertaiseen kyllä vai ei -kysymykseen.

Nyt kyseessä ei kuitenkaan ole useita vuosia veivattu valtiosopimus, vaan oma kansallinen lainsäädäntömme, enkä voi hyväksyä sitä miten saamelaiskäräjien kokous ohitettiin kesäkuussa kun nykyinen lakiesitys päätettiin julkaista. En myöskään voi hyväksyä sitä, että itsehallintoelimemme pistetään puun ja kuoren väliin valitsemaan kahdesta vaihtoehdosta, josta kumpikaan ei ole saamelaisten laajasti tukema. Sen pitäisi myös painaa, niin täysistunnossa kuin vastuuministeriössä ja hallituspuolueiden sisällä.

Toivottavasti löydämme maanantain kokouksessa jonkinlaisen mahdollisuuden edetä asiassa ja vaikuttaa laajemmin tulevan lain sisältöön. Kun viime kerralla saamelaiskäräjälakia yritettiin uudistaa, prosessi oli kivulias – ja kaatui lopulta eduskunnan kaaokseen ja hallituspuolueiden rakoilevaan tukeen. Osasyy saattoi olla siinäkin, että sakä-laki ja ILO 169 -sopimuksen ratifiointi kytkettiin toisiinsa, mutta päätös ja vastuu oli Suomen lainsäätäjillä.

On vaikea nähdä tulevaa, varsinkin sitä miten tätä lakiesitystä käsiteltäisiin Suomen lainsäädäntöelimissä mikäli sen hyväksyisimme. Saamelaiskäräjille tärkein fakta on mielestäni kuitenkin se, että saamelaiskäräjillä on vastuu omaa kansaa kohtaan ajaa ja kehittää sellaista itsehallintoa, joka tosiasiallisesti palvelee saamelaisia. Jos me emme tee sitä itse, niin sitä ei varmasti tule tekemään kukaan muukaan.

CR 1 nosto.jpeg

Näissä tunnelmissa osoitimme mieltämme saamelaisten itsehallinnon ja ILO 169:n puolesta maaliskuussa 2015. Kuva: Pirita Näkkäläjärvi / Yle.

Ennen ja nyt: